Joutesani lähdin kenkäilemään. Lato on ottanut siipeensä.
Tätä kiekkoa Tummu kantanut jo pari viikkoa.
Peikkokalliolla tulee harvoin käytyä.
Kauriit ovat omineet paikan.
Valaistuneet ylivuotiset nyssäkät.
Pyörät ovat entisillä sijoillaan, tammikuun lopuillaan. MP-näyttely tänä viikonloppuna Helsingissä. Sehän se ensimmäinen kevään merkki.
Tammikuun on ollut lauha. Kylmimmillään alkukuussa parikymmentä celsiusta. Nyt viikonverran nollassa. Lunta tullut ja mennyt, Kuten kuvista näkyy, on sitä tuollainen parikymmentä senttiä. Meri on vapaana jäistä. Pitäisi, jos näin lauhaa, käydä käynnistämässä pyörätkin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle.
Oikean ajopäiväkirjan pitäisi sisältää tarkat kilometrimäärät ajetuista matkoista. Tankkaukset litroineen ja keskikulutuksineen. Tämä on yritelmä tehdä kertomuksia ajoreissuista. Aina niillä kertomisen arvoista tapahtuu. Lukija kuitenkin saa ratkaista tuon asian.
perjantai 30. tammikuuta 2015
maanantai 5. tammikuuta 2015
Tammikuun viidennen pakkanen.
Nämä eivät ole paripyörä enduron jäljet, vaan lumikenkäilijän.
Polttopuukasa pitäisi olla jo hakkeena, jos aikoo tänä talvena lämmittää.
Aurinko luo pitkiä varjoja sen vähäisen ajan kun on näkyvissä.
Tammikuun viides valkeni kylmänä. Tämän vuoden ensimmäinen kunnon pakanen iski kiinni puolimärkään lumeen ja alkoi kohmettaa sitä. Parikymmentä astetta näyttää mittari. Lumikengillä sieppasin mukavan lenkin kirpeässä säässä. Tästä kuitenkin mennään koko ajan parempaan päin.
Polttopuukasa pitäisi olla jo hakkeena, jos aikoo tänä talvena lämmittää.
Aurinko luo pitkiä varjoja sen vähäisen ajan kun on näkyvissä.
Tammikuun viides valkeni kylmänä. Tämän vuoden ensimmäinen kunnon pakanen iski kiinni puolimärkään lumeen ja alkoi kohmettaa sitä. Parikymmentä astetta näyttää mittari. Lumikengillä sieppasin mukavan lenkin kirpeässä säässä. Tästä kuitenkin mennään koko ajan parempaan päin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)