tiistai 1. toukokuuta 2012

Vuosi sitten?

 Lukemat olivat hieman alhaiset, aamustartin aikaan, kova tuuli ei helpottanut vähääkään.
 Himagalla Lesijoessakin oli vettä, mutta oikein tulvaksi asti?
 Täällä alkoi jo näkyä vettä! Joki on? Tietenki Rautionjoki
 No niin päästiin asiaan jo Kalajoella, mutta laimeaa, jos tulvasta puhe.
 Ensimmäinen kahvitauko, eikä mastoa missään?
 Pyhäjoen vanhalla sillalla oli koko ajan tunne, että silta liikkuu ylävirtaan päin.
 Vappuajelijat rellestivät Foortilla. Sillalla muuten painorajoitus.
 Pohjoinen Pyhäjoen haara pudotteli komeasti vettä pienestä "Niagarasta".
 Tuuli taivutteli liikennemerkkiä uuteen uskoon, tuli vettä eteläisestäkin.
 Vanha silta vähän kauempaa nähtynä.
 Pirttikoskella vesi jo pelloilla.
 Ruokapaikalla oleva mänty olis kymmenen vuoden kuluttua sulkenut monen Oulaistelaisen kännykän pannessaan maate.
 Pyhäjoki alkoi olla ilkeällä päällä Pyhänkoskelta ylöspäin.
 Vesi nousi jatkuvasti, ei olisi tuntia tarvinnut odottaa kun olisi mennyt tien yli.
 Voi siput katsoa ylen, kun noita tarjoaa, jos eivät, antavat  ylen.
 Jos ei koivin kiviset pellot alla, olisi mukava päästellä pikaliipparilla.
 Kuihtunut rentunruusu vapukoristeena kahvipaikalla.
Tällainen vakiokuva Korpelan padosta.

Viimevuonna ajokausi päättyi vappuajeluun, siitä tuo otsikko.  Ei tullut mieleenkään, että tänä vuonna. Koleahko aamu, tuuli tuiverteli luoteesta, luvattua sadetta ei näkyvissä, kelihän on mitä mainioin! Kello yhdeksän Ksatanen hörisi käyntiin, oli eväätkin mukana, paljon vaatetta päällä, sekä varalle vielä takalaukussa, jos hätä tulee. Alle viiden asteen kertoi uusi lämpömittari lukemia.  Menoa se ei haitannut. Kasitietä pohjoiseen. Etelä-Pohjanmaan tulvat on tutkittu parikin kertaa, entäs Pohjois-Pohjanmaan? Lestijoesta aloitetaan.
Ei tuota tulvaksi voi sanoa, tavallista enemmän toki virtaili Pohjanlahtea kohti.  Raution kautta ajelin Kalajokea kohti. Mutta Rautionjoki oli täynnä, ja pyrki jopa pelloille!
Kalajoelle sivuvastaisessa päästelin Ksatasella, käsille kävi viima, mutta laukussa olisi siihenkin lääkkeet.  Kalajoen toiselta sillalta mereltä lukien otin muutamat kuvat, hyvin mahtui vesi uomaansa.
Mutta voihan, kamera sanoi sopimuksen irti, akut lopussa. Tässä viimassa ei tehnyt mieli roplata ladattuja akkuja paikalle, joten vähiin jäivät kuvat Kalajoesta.
Pohjoiseen suhisi Ksatanen, tuuli oli niin kova, ettei pyörän ääntä kuullut edes kuuntelemalla. Kummasti tuo Ksatanen pysyy tiellä, vaikka ankarat tuulepuuskat hyökkäsivät aina aukealle tultaessa.  Vasankarin jälkeen oli pistettävä kahvitauoksi, ajatus vaihtaa patterit Pyhäjoen sillalla kauhistutti. Löytyikin yllättävän hyvä taukopaikka, tosin masto puuttui, mutta tämähän olikin extempore pysähdys. Kuuma kahvi teki terää, akut äkkiä vaihtoon,  hanskojen päälle vanhat sisäkintaat. On yksi parhaista konsteista jos aikoo pitää kädet lämpiminä.
Taas tiellä, melkein vastatuuleen puskimme vähän päälle satasen vauhtia Pyhäjokea kohti.  Vanhalle sillalle pysäköin, kamera esille, kauhistutti jos käsineet lentäis jokeen. Äkkiä takalaukkuun ja kansi kiinni. Kapealla sillalla tuntui koko ajan että se liikkuu, vettä meni sillan alta vilkkaasti. Ja vilkas oli vappuliikennekin, kansi notkui pahasti, kun ajoneuvot pyyhälsivät ohi. Kolmen tonnin rajoitus ei koskenut Fordia joka notkutteli kantta oikein kunnolla. Pohjoispuolen haarassa on komea putous, nyt se oli parhaimmillaan.  Moottoripyöriä alkoi ilmestyä joka puolelta. Hetken kelasi, mitäs tämä on? Arvelin syyksi motoristikirkon, ja kotona tarkistin, että näin oli. Oulaista kohti ajelin nyt sivumyötäisessä, puuskittaisessa tuulessa. Koko ajan tuli pyöriä ja goldwingejä vastaan. Kymmeniä saattoi olla ryhmissä ajoneuvoja. Pirttikoskella oli pelloilla vettä. Pyhänkoskella vaihdoin joen pohjapuolelle. Nyt saattoi jo puhua tulvista. Vesi nousi koko ajan, jos nousu on jatkunut ei moottoriopyörällä samaa tietä enää ajeta. Aiv paaluja oli veden alla kymmeniä, komeaa järvimaisemaa kilometrikaupalla. Siisti masto ilmestyi juuri ruoka-aikaan näkyviin, porraskin oli auringon puolella, tuulensuojassa.  Pyöriä meni jatkuvana virtana rannikkoa kohti.  Oulaisissa kävin Törmähovin katsastamassa. Ei mitään liikettä. Ylivieskaan ajelin sivutuulessa, aurinko lämmitti mukavasti, melken tuppas pientä hikeä, kerroinhan, että vaatetta oli päällä! Ylivieskassa Kalajoki oli voimansa menettänyt, en edes pysähtynyt katselemaan, ajelin parin kiertoliittymän kautta Sievin tielle. Oliko lämpö tai myötätuuli, mutta alkoi tuntua, että pitää suunnitella jatkoa tälle tulvatarkastusreissulle. Katsotaan tuonnempana. Sievissä ei paljoa elonmerkkejä näkynyt. Joten sivu vain. Iltapäiväkahvimasto ilmestyi sopivasti horisonttiin, pieni tauko olikin paikallaan. Tänne oli järjestetty oiken vappukukituskin. No olikohan? Reippaasti sujui matkanteko, ei ollut Lestijokikaan voimissaan Toholammilla, aloin aavistella reissun sittenkin loppuvan suunnitellusti. Korpelan padosta tuli vettä, niinkuin aina keväisin. Tosin sillalle sitä ei roiskunut, alavirralta tuleva tuuli esti sen. Pohjapuolta Kannukseen, pohjapuolta Himangalle, kasitietä  melkein myötäisessä ajelin hyvillä mielin kotia kohti. Jätetään seuraavaan kertaan lisäkilometrien hankkiminen.
Hyvät varusteet  pitävät kylmän kurissa, Schubertin kypärässä on kuin olisi sisällä, kun kädetkin on suojattu ei kylmää tunne juuri lainkaan. Mutta saisi se lämmetä. Tauot eivät ole hauskoja näin kylmällä ilmalla, on vai kiire lähteä ajamaan, ettei palellu pystyyn.  Ajamisen nautinto, se on ja pysyy!!!